Hamstraus hallintaan

18.02.2019

Sain kirjastosta lainaan miltei uunituoreena kollegani Katariina Pontevan - Hamstraus hallintaan (Book on Demand, 2018) . Jouduin jonottamaan pitkään ja saadessani sen käsiini, luin sen yhdeltä istumalta.

Kirja käsittelee keräilypakkoa (Compulsive Hoarding) ja siitä selviämistä. Kirjaa varten on haasteteltu pakkokeräilystä kärsiviä ihmisiä, jotka kertovat oman tarinansa.

Keräilypakkoa sairastavia on joissain tutkimuksissa Amerikan väestössä 3-5%, joissain tutkimuksissa 1-2%. Tuntuu kovin pieneltä luvulta, sillä uskon että aika moni tuntee tai tietää kyseisiä henkilöitä. Lisäksi sairaus kuitenkin koskettaa hamstraajan koko lähipiiriä. Sekä miltei aina lähipiiri kokee asian enemmän ongelmaksi kuin itse hamstraaja.

Hamstraajaa ei voi tunnistaa kodin ulkopuolella. Suomessa ei ole kulttuuria, jossa voidaan mennä jonkun kotiin spontaanisti kylään. Siitä syystä suomalaisen hamstraajan on helppo hautautua kotiin tavaroidensa kanssa.

Monella hamstraaminen on alkanut jonkun trauman (väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus, keskenmeno tai kuolema) jälkeen.

Miten hamstrauksesta sitten voi päästä eroon ja onko se mahdollista?

Kirjan mukaan kyllä, se on mahdollista. Pääasia on että hamstraajan täytyy itse haluta muuttua.

Kirjassa on suomen olosuhteisiin mukautettu 4 ohjetta, joilla pääsee alkuun;

  1. Tutustu aiheeseen, lue asiasta kertova "tieto"kirja.

  2. Puhu asiasta joillekin luotettavalle ihmisille. Halutessasi voit ottaa yhteyttä halutessasi vaikka kirjailijaan.

  3. Hakeudu terapeutille.

  4. Usko itseesi ja mahdollisuuksiiksi parantua.

"Joskus asunto tai talo on niin täynnä tavaraa, että se on vaarallinen jo ympäristöllekin. Silloin paloviranomaiset voivat joutua tyhjentämään sen väkisin. Se ei ole kuitenkaan paras keino hamstraajan parantumisen kannalta. Häntä auttaisi enemmän, jos hän raiviasi tavaroita yhdessä ulkopuolisen ammattilaisen (ammattijärjestäjä) kanssa vähitellen. Silloin hänen ei tarvitsisi hävittää kaikkea kerralla, vaan hän voisi olla itselleen armollinen ja sallia joitain pieniä tavaravarastoja"

Kirjassa on tositarinoita pakkokeräilystä. Tarinat ovat koskettavia sekä ajatuksia herättäviä.
Kirjan tarinat ovat pakkokeräilyn ääripäästä mutta on olemassa paljon ihmisiä joilla on hyvinkin taipumusta hamstraukseen mutta tilanne ei ole vielä päässyt niin pahaksi.


Itse olen ammattijärjestäjän työssäni kohdannut muutaman hamstraajan. Nämä ovat olleet jo oikealla tiellä koska ovat ottaneet minuun yhteyttä. Ammattijärjestäjä ei pysty yksin auttamaan hamstraajaa.

Parhaiten pakkokeräilijää auttaisi, jos häntä tukevassa tiimissä olisi sosiaalityöntekijöiden lisäksi myös kaikki muut mahdolliset yhteistyötasot, perheenjäsenet ja ystävät.

Kirja on mielenkiintoinen niin hamstarauksesta kärsiville, heidän lähipiirilleen sekä kaikille pakkokeräilystä kärsivien kanssa työskenteleville.

Nyt on aika tullut suomalaisillekin ottaa asia esille, pyytää ja tarjota apua sitä tarvitseville.