Muistot ja niiden säilyttäminen

08.08.2019

Työssäni käyn läpi paljon asiakkaiden kanssa heidän tavaroitaan ja törmäämme paljon asioihin, jotka ovat säilössä ihan vaan niiden muiston vuoksi. Silti nämä tärkeät ja vähemmän tärkeät tavarat ajelehtivat ja pyörivät nurkissa ilman kunnollista paikkaa.

Konmarin mukaan kaikki muistot pitää heittää pois. Ikävä kyllä moni on kirjan ohjeiden mukaan tehnytkin juuri niin. En ole asiasta ihan samaa mieltä. Minusta jokaisella pitää olla mahdollisuus säilyttää haluamansa tavarat. Kunhan osaa eritellä, että onko ne käyttötavaroita vai onko mahdollisesti säilössä vain niihin liittyvien muistojen vuoksi. Silloin ne eivät ansaitse paikkaa kodin parhaimmilta paikoilta. (Paitsi siis esillä pidettävät muistotavarat).

Kehoitan asiakkaita aina ensimmäiseksi tekemään jokaiselle perheenjäsenelle muistolaatikot. Näihin laatikoihin on helppo kerätä kaikki muistoesineet, liput, laput ja kortit, jotka vastaan tulevat.

Muistojen kanssa pitää olla tarkka. Ihan ensimmäisenä määrittele tila, johon niiden pitää mahtua. Onko se sitten pikkuruinen kenkälaatikko tai äitiyspakkauksen laatikko. Pidä kuitenkin huoli, että muistotavarat mahtuvat siihen.

Muistotavaroihin lukeutuvat yleensä neuvolakorttia, paras unilelu, syntymäpäiväkortteja, kirjeitä, koulun kokeita, koruja joita ei muuten käytetä sekä muita itselle tärkeitä juttuja. Näistä muutamia esille ottaakseni;

Koulukirjat

Minulla itselläni on säästössä oma aapinen. Lapsille säästin ensin kaikki kirjat ja vihot. Omassa raivausurakassani huomasin lopulta, että eivät hekään niitä kirjoja kaipaa. Karsin lasten kirjat ja jäljelle jäi aapiset, muutama koe sekä ainekirjoitusvihot. Mieti siis tarkkaan, mistä voi olla iloa myöhemmin. Mitä on kiva löytää ja selailla myöhemmin. Tuskin siitä toisen luokan matematiikankirjasta.

Lasten askartelut ja piirustukset

Lasten piirustukset ovat kesto-ongelma. Jos on kova piirtelemään, tuotoksia syntyy kuin sieniä sateella. Näissä on hyvä olla tietty paikka, mihin uudet taideteokset saadaan esille. Joko seinälle kiinnitetty naru, johon saa pyykkipojalla paperin kiinni. Kun tulee uusia, voi vanhan pistää pois. Ota vaikka parhaista kuva, jolloin muistot jäävät talteen. Näitä kuvia voi laittaa valokuva-albumiin, jos niitä tekee. Tai teettää kuvakirja, jossa on kerättynä kaikki piirustukset.

Korut

Korurasiassa ajelehtii usein koruja, jotka ovat saatu joltain tai sisältää muistoja. Ne ovat käytetty vain jossain tietyssä tilaisuudessa, häissä tai muualla. Mutta eivät ole enää käytössä. Jos haluaa nämä säästää, kannattaa ne siirtää vaikka sinne omaan muistolaatikkoon pois täyttämästä sitä arjen korurasiaa. Silloin sieltäkin löytää paremmin haluamansa korut.

Vauva-ajan vaatteet

Vauvan vaatteet ovat tavaroita joista moni äiti vauvahuuruissaan haluaa säilyttää jokaisen. On kiva säilyttää muutama, mutta kyllähän tässäkin on totta, että liika on liikaa. Tähän asiaan auttaa hyvin tuo, että kun tila on rajattu, enempää ei voi säilyttää.

Kortit

Kortteja kertyy syntymäpäivinä, nimipäivinä ja muulloinkin. Olen itse säästänyt lasten syntymäpäiväkortit nippuihin sekä ne muutamat muut kortit. Itselläni on myös säilössä omat lapsuuden kortit. Jos myöhemmin lapseni haluaa kortit hävittää, sekin on ihan ok. Näiden kanssa voi tehdä ihan niin, kuin parhaaksi näkee. Kortti on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja ilahduttanut saajaa jo sen saadessaan.

Päiväkirjat ja kalenterit

Näiden kanssa kannattaa miettiä tarkkaan sitä, mitä niille tekee. Kalentereissa on usein paljon merkintöjä, mutta kaipaako kukaan myöhemmin tietoa, että koska on käynyt hammaslääkärissä. Jos kalenteria on käyttänyt enemmän päiväkirjamaisesti, voi olla ihan ok säilyttääkin.

Siis itse ajattelen, että minun muistolaatikkooni pääsevät tavarat, jotka silloin tällöin selailtuna tuottaa hyvän muiston tai fiiliksen.

Jos ei ole varma, että haluaako säästää, voi tavaran säästää. Kunhan käy laatikkoa silloin tällöin läpi ja kriittisesti katselee. Kymmenet vauvanvaatteetkin alkavat luultavasti menettää hohtoaan, kun myöhemmin niitä katsoo. Samoin voi käydä päiväkirjojen kanssa.

Itse kävin taas tässä kesällä muistolaatikkoni läpi, jonkun verran lähti tavaraa, kun ei vaan enää muista, mikä muisto tavaroiden takana on. Eli anteeksi niille nuoruuden tutuille, joilta olin yhdenkin pullonkorkin kaiverrettuna saanut. Tai kymmenet narikkalaput, jotka kuvastivat ehkä jotain kivaa iltaa. Nyt niillä ei enää ollut merkitystä, kun ei enää muista yhteyttä.

Tärkeisiin muistoihin kannattaa kirjata tarinaa ylös. Joko tavaraan tai sitten vanhoihin kuviin, että ketä kuvassa on. Ilman tarinaa muistolla ei ole mitään merkitystä.

Ensi viikolla kirjoitan blogissa siitä, että pitääkö säilyttää tavaroita, joista tulee paha mieli? Tule katsomaan vinkit ja perustelut, mitä niille kannattaa tehdä.

Onko sinulla muistotavarat yhdessä paikassa vai iloisessa epäjärjestyksessä?