Sanotaan, että eteinen on kodin käyntikortti. Sehän on aina ensimmäinen asia, jonka ovesta sisään astuva näkee.

Nyt eletään aikaa, kun ainakin täällä Etelä-Suomessa alkaa kelit lämmetä niin että voi ulkona jo luopua toppavaatteista. Vaihtuvat vuodenajat ovat suomessa rikkaus sekä myös ylimääräisen työn ja stressin aihe. Meillä kun on pakko olla vaatteista jokaiseen vuodenaikaan ja säiden vaihtelu on suurta.

Kolmas kuukausi takana kotimme tavaravirran seuraamisessa. Maaliskuu on ollut perheessämme valtavien muutosten ja vastoinkäymisten aikaa, näistä koronaviruksen aiheuttamat haasteet ovat olleet aika pieniä.

Näinä päivinä monessa perheessä eletään aika lailla uusissa, kaoottisissakin tilanteissa. Ihmisiä on siirretty etätöihin, lapsilla opiskelu tapahtuu kotona ja lisäksi kaikki harrastuksetkin on peruttu. Jos ei pidä varaansa, arki äkkiä ajautuu hallitsemattomaan kaaokseen.

Toinen kuukausi takana kotimme tavaravirran tutkimisessa. Mitään suuria tapahtumia ei oikein ollut, kuukausi on ollut työntäyteinen ja varsin kiireinen.

Ostanpa varmuuden vuoksi kaupasta kahvia, leivinpaperia, hammastahnaa, vessapaperia tai vaikka makaronia, koska en oikein muista onko kotona niitä. Ja ennen kaikkea siksi, että ne ei lopu kesken. Jokainen tietää kuinka helppoa on ostaa "varoiksi". Lopputulos on kuitenkin se, että hyvin monella ihmisellä on joku tuote, jota tulee hamstrattua kotiin...

Kun keskustellaan tavaroista ja niiden vähentämisestä, on olemassa aika lailla kaksi koulukuntaa. Toinen sanoo, että ei minua tavarat häiritse, enkä halua mistään luopua. Toinen ääripää on taas sitä mieltä, että vähemmän on enemmän. Kaikki mitä ilman voi olla, saa mennä.